Tästä kaikki alkoi

Teen työkseni aineettomia asioita, ja noin vuosi sitten aloin kaivata elämääni konkretiaa. Olin kuitenkin ennakkoluuloinen käsitöitä kohtaan, sillä ajattelin, etten osaisi tehdä mitään sellaista, mitä haluaisin kotiini. Mielikuvissani näin väärän kokoisia eläinaiheisia neuleita, huovutettuja taidekaapuja, kävyistä tehtyjä koriste-esineitä, kristillisiä ristipistotauluja ja poppanaraanuja. Puhuin peloistani ystävälleni, joka neuvoi, että voin tehdä neliöitä. Ne ovat kivannäköisiä, niitä on kiva tehdä, ja lopputuotteen voi päättää vasta myöhemmin. Aloin siis virkata neliöitä: oli hienoa, miten kädet muistivat ala-asteella opittuja asioita.

Tein erilaisia neliöitä vailla päämäärää kunnes sain tietää olevani raskaana. Raskaushormonien (ja myöhemmin imetyshormonien) huurussa tein vauvalleni keltaisen peiton ja vaikka mitä muutakin, olin jäänyt "koukkuun" kuten me käsityöläiset asian vitsikkäästi ilmaisemme; olin löytänyt uinuneen äitigeenin itsestäni.

Haluan korostaa, ettei peiton keltainen väri liity vauvan sukupuoleen. Tästä lisää seuraavan peiton yhteydessä.