Art Nonsense®

Olen aina ihmetellyt, miksi (erityisesti poikien ja miesten) vaatteisiin on aina ängettävä SPORT NONSENSEA. Miksi (ei-urheilu)vaatteissa on luettava golf club baseball tai racing university athletic champion skiing football league?

Olen saanut pienelle poikavauvalleni ihanilta ystäviltä kassikaupalla vaatteita. Tämä on tietysti upea juttu kaikin puolin, mutta niitä viikatessani silmiin pisti tämä omituisuus: lähes kaikissa pienen vauvan vaatteissa on sport nonsensea. Miksi vielä liikuntakyvyttömänkin rinnassa on luettava baseball? Miksei vaate voi olla vain yksivärinen tai raidallinen?

Juttelin tästä toisen käsitöitä harrastavan ystäväni kanssa, ja mietimme, että mielummin kuin sport nonsenseen, pukisimme lapsemme ART NONSENSEEN. Tässä siis ensimmäiset Art Nonsense -sukat.

Vaikka tarkemmin katsottuna kyseessä ei missään nimessä olekaan nonsense. Sukat jalassa on hyvä miettiä taiteen ikuisuusongelmaa: tehdäänkö taidetta taiteen vuoksi (kuten dadaismi) vai onko sillä oltava yhteiskunnallinen funktio (kuten Brechtillä)?

Tätä kirjoittaessa tuli mieleen, että onkohan sport nonsensessakin sittenkin jotain järkeä, piilomerkityksiä? Aion suhtautua seuraavaan vastaantulevaan sport nonsense -vaatteeseen avoimin joskin skeptisin mielin.

Life socks

Kuvassa perheen miespuolisten jäsenten mätsäävät joululahjasukat. Sukat tein Novitan perusohjeella ja sydämet ompelin jälkikäteen neulalla. Olisi ehkä kannattanut tehdä ne kirjoneuleena, mutta minkäs teet kun idea tuli vasta pikkusukkien valmistuttua ja ihanan limenvärisen langan löydyttyä. Tähän asti olen ostanut lankoja vain tarpeeseen, mutta kyseisellä kerralla ostin kolme (3) kerää ihan muuten vaan, kun oli niin kivoja. Joku virstanpylväs käsityöhulluudessa jälleen siis saavutettu.

Arigato, Youtube!

Origamimobile valmistui vihdoinkin.

KAИKKИЗH MAИДЗH ПPOЛЗBAУBAT, ЛИИTTЫKAA ЫXTЗЗH!

Kaverin lapsilta kadehdittu lentäjäpiporesepti muokkaantui tämän näköiseksi kun nappilaatikosta löytyi jostain syystä Leninvauva-rintamerkki. Pikkukommaripipo päätyi oman vauvan joulupakettiin.

Fletch! Hän elää!

Ensimmäinen tilausteokseni! Yhdistin ystävän synttärilahjan ja haluni tehdä tiskirättejä antamalla ystäväni toivoa rättiinsä mitä tahansa aihetta. Hänen valintansa oli CHEVY CHASE. Valokuva ei ihan tee oikeutta rätille, joten alla lisäksi pari kuvaa tekoprosessista.

..mutta ylpeä sellainen!

Täydellinen aihe tiskirätille löytyi. Ei, se ei ole aurinko vaikka kivasta keltaisesta väristä niin voisi päätelläkin. Koodisanat: miehen sikainfluenssa, lapsen sikainfluenssa, runsaahko ei-ihan-vapaaehtoinen neljänseinänsisälläolo.

Kaunis mieli -lamppu osa 3

Viimeinenkin lampunvarjostin on nyt saanut pitsiverhoilun. Kuten kuvasta näkyy, vaivaa on nähty huomattavasti vähemmän kuin kahden ensimmäisen varjostimen kohdalla. Syynä tympääntyminen. Maailma on täynnä lankoja ja bambupuikkoja! Värejä! Nopeasti valmistuvia, paksuja lankoja vaativia ohjeita! Miksi, oi miksi olen jumissa näpertelyyn? No, enää en ole, ja olohuoneessa voi ihailla kätten töitä haalistumisen eri vaiheiden sijaan.

When pigs fly

Origamien taittelu Japanista matkamuistoksi ostetun kirjan avulla on vaikeampaa kuin aivokirurgia kännissä. Origamien taittelu Youtuben avulla sen sijaan on helppoa ja hauskaa. (Kiitos vinkistä, L.) Mobile valmistuu jahka saan ostettua jonkinlaisen mobilehärvelin.

Kiitos kaikille blogiani kommentoineille! Miten mukavaa!

Quo vadis, käsityöblogi?

Nyt olen listannut kaikki tähän mennessä valmistuneet käsityöt. Tulossa lähiaikoina:

-Kaunis mieli-lamppu osa 3

-Lentävät possut-origamimobile

-Musta, cool pipo vauvalle

-Sipulipussi, keltainen, ylläolevasta langasta, ja jotenkin siihen pitää saada silkkinauhaa

-Bamburätti itsellenikin, keltainen, täydellinen aihe vielä hakusessa

Olen tiskirätti tiedän sen

Vauvan synnyttyä lähdimme pienelle Suomi-tourneelle ja halusin viedä tuliaisiksi jotain itsetehtyä. Päätin neuloa kestotiskirättejä bambulangasta. Yllä Space Invaders, alla Orava. Ohjeet löytyivät netistä molempiin, ainoastaan Space Invandersiin piti lisäksi itse suunnitella se alajuttu, josta ne ammukset lähtevät, mutta se ei ollut vaikeaa.

Kaunis mieli-lamppu, osa 2

Isoin ja haalistunein lamppu sai ylleen muokatun version langan vyötteestä löytyneestä huiviohjeesta. Enää en näin suuritöiseen työhön ehkä jaksaisi tarttua, mutta loppuraskaudessa kun en juuri jaksanut nousta sohvalta tämä työ piti minut järjissäni.

Valmis työ ei oikein asettunut kauniisti varjostimen päälle, joten etsin netistä keinoja kovettaa työn "irtonaisimpia" osia. Sokerikovetus epäonnistui täysin, sillä sokeri kovettui valkoisiksi möykyiksi. Lopulta keksin suihkuttaa varjostimeen hiuslakkaa ja se toimi täydellisesti.

Kaunis mieli-lamppu, osa 1

Olohuoneessamme on kolme punaista Ikean lamppua. Ne on ostettu yhtä aikaa, mutta ne haalistuvat täysin eri aikatauluissa: yksi on edelleen kirkkaanpunainen, yksi on vaalean oranssi ja yksi lähinnä kusenpolttama valkoinen. Kiitos Ikean innostuin siis pitsin virkkauksesta.

Aviomieheni kutsuu minimalistisen pienellä koukulla tapahtuvaa nyhräystäni Kaunis mieli-projektiksi. Pitsi valmistuu kuitenkin yllättävän nopeasti. Yllä olevaa pitsivarjostinta (tai varjostimen päällystä) varten etsin netistä yhden reunapitsin ohjeen ja keksin loput itse.

Taustalla muuten näkyy kaksi teosta "valokuvanäyttelystä", jonka tein lahjaksi miehelleni. Aiheena se, miten mukava hänen kanssaan on elää.

Poliittinen peitto

Ensimmäisen peiton valmistuttua jatkoin neliöiden parissa mutta tällä kertaa neuloen. Lainasin kirjastosta neulemallikirjan ja aloin kokeilla. Kaikki peiton palaset ovat erilaisia. Minua viehättää ajatus siitä, että mahdollisimman yksinkertaisilla elementeillä (kaksi puikkoa ja lanka) saadaan aikaan mahdollisimman monimutkainen ja monimuotoinen lopputulos.

Erona edelliseen peittoon tiesin tällä kertaa neliöiden käyttötarkoituksen etukäteen, tein sen vauvan sänkyyn päiväpeitoksi.

Ensimmäisen lapun neuloin sairaalassa odotellessani käynnistetyn synnytyksen käynnistymistä. Toinen lappu valmistui avautumisvaiheen puolessavälissä. Loput laput valmistuivat vauvan nimijuhlaan mennessä ja virkattu reunus oli tehty juuri ennen kuin pääsin ensimmäistä kertaa baariin, eli kaiken kaikkiaan työhön meni reilut seitsemän viikkoa.

Sairaalassa ennen synnytystä kätilö näki pinkin kutimeni ja kysyi, mitä teen. Vastasin tekeväni peittoa vauvalleni, jolloin hän sanoi: "Ai, sä tiedät sen sukupuolen! Pikku prinsessalle peitto!" Olin synnytyksen jälkeen paitsi väsynyt ja onnellinen myös peiton takia salaa tyytyväinen siitä, että olin saanut pojan.

Tästä kaikki alkoi

Teen työkseni aineettomia asioita, ja noin vuosi sitten aloin kaivata elämääni konkretiaa. Olin kuitenkin ennakkoluuloinen käsitöitä kohtaan, sillä ajattelin, etten osaisi tehdä mitään sellaista, mitä haluaisin kotiini. Mielikuvissani näin väärän kokoisia eläinaiheisia neuleita, huovutettuja taidekaapuja, kävyistä tehtyjä koriste-esineitä, kristillisiä ristipistotauluja ja poppanaraanuja. Puhuin peloistani ystävälleni, joka neuvoi, että voin tehdä neliöitä. Ne ovat kivannäköisiä, niitä on kiva tehdä, ja lopputuotteen voi päättää vasta myöhemmin. Aloin siis virkata neliöitä: oli hienoa, miten kädet muistivat ala-asteella opittuja asioita.

Tein erilaisia neliöitä vailla päämäärää kunnes sain tietää olevani raskaana. Raskaushormonien (ja myöhemmin imetyshormonien) huurussa tein vauvalleni keltaisen peiton ja vaikka mitä muutakin, olin jäänyt "koukkuun" kuten me käsityöläiset asian vitsikkäästi ilmaisemme; olin löytänyt uinuneen äitigeenin itsestäni.

Haluan korostaa, ettei peiton keltainen väri liity vauvan sukupuoleen. Tästä lisää seuraavan peiton yhteydessä.